torstai 30. elokuuta 2012

Ajamista ja "ajamista"

Mietiskelin ajaessani ajamistani eli sitä, mitä ajaessa oikeastaan tapahtuu silloin kun oikeasti “ajetaan” autoa eikä pelkästään kuljeteta autoa. Olen sitä mieltä, että jos noudattaa nopeusrajoituksia, ei käytännössä koskaan varsinaisesti tule ajaneeksi autoa. Todellinen ajaminen alkaa nimittäin vasta, kun rajoitus ylitetään reippaasti. Vasta tällöin joutuu tarkkailemaan olosuhteita ja ottamaan ne huomioon. Rajoituksen mukaista vauhtiahan voi ajaa kaikki paikat läpi tarvitsematta miettiä mitään. Hiljentäminen on tarpeellista korkeintaan jossakin poikkeuksellisen tiukassa kurvissa tai muussa erikoisessa paikassa.

Ajaessani - siis oikeasti ajaessani - tarkkailen tietä siinä pisteessä, jossa tie ilmestyy ensimmäiseksi näkyviin mutkan tai mäen takaa. Katse on siis suunnattu kauas. Tarkkailen silti myös ympäristöä kuten risteyksiä ja muita vastaavia paikkoja. Jos risteyksestä lähestyy auto tai tien varressa kävelee jalankulkija, reagoin välittömästi tilanteen vaatimalla tavalla eli useimmiten hidastan nopeutta. Kun ajaa kovaa, refleksit ovat todella nopeita, koska silloin on virittäytynyt reagoimaan nopeasti. Jos ajaa rajoitusta noudattaen, tällöin on pakostakin tylsistyneessä tilassa, koska “eihän mitään voi tapahtua” eli ei tule vastaan tilanteita, joihin pitäisi reagoida nopeasti. Kun ajaa miljoona kilometriä ylinopeudella kuten minä olen ehkä ajanut, on ollut yhteen laskettuna kuukausia nopeaa reagointia edellyttävässä valmiustilassa, ja on myös joutunut tuhansia kertoja reagoimaan nopeasti. Jos ei tällainen kehitä reagointikykyä, mikä sitten kehittää? Pärjäänkin yleensä aika hyvin erilaisissa reaktiotesteissä, ja voitan jopa Millan ja Lauran, jotka ovat nuorempia. En keksi muuta syytä kuin sen, että olen ajanut paljon ylinopeudella.  

Ajo-ominaisuudet

Lauantain Hesarin autoliitteessä oli parin auton koeajo, ja niissä toimittaja antoi pluspisteitä auton kiihtyvyydestä ja suorituskyvystä ja ajo-ominaisuuksista. Tuollaisen arvostelun lukeminen saa minut suorastaan raivoihini, koska se on jyrkässä ristiriidassa saman lehden ajaman “ylinopeus on maailman pahin rikos” -kiihkoilun kanssa. Ovatko toimittajat sadisteja? Eikö nimittäin sairas mateleminen koko ajan alenevien nopeusrajoitusten mukaan ole sitä pahempaa kidutusta mitä paremmat ajo-ominaisuudet autossa on, ja mitä tehokkaampi ja kiihtyvämpi auto on? Eihän auton kuljettaminen nopeusrajoitusten mukaan oikeastaan edes ole vielä mitään ajamista vaan korkeintaan epämääräistä kuljettamista tai ohjaamista. Mihin silloin “ajo-ominaisuuksia” tarvitaan? Alle kahdeksankympin vauhdissa tuskin edes huomaa, millaiset “ajo-ominaisuudet” autossa on. Ja sitä paitsi, eivätkö huonot ajo-ominaisuudet ole siinä mielessä hyvä asia nykyisessä rajoitusten ja alhaisten nopeuksien maailmassa, että ne saavat aikaan edes vähän virikkeitä kuljettajilla, jotka muuten tylsistyvät hulluuden partaalle, kun auton ohjaileminen mateluvauhdilla on niin tylsää.

Olen looginen ihminen, ja epäloogisuus ärsyttää minua aivan sietämättömästi. Epäloogista on se, että sanotaan, että ei saa ajaa kovaa, mutta samalla kehutaan autossa sellaisia ominaisuuksia, jotka houkuttelevat ajamaan kovaa ja jotka tulevat näkyviin vasta, kun ajetaan kovaa. Loogista olisi kehua auton heikkoa tehoa, huonoa kiihtyvyyttä, surkeita ajo-ominaisuuksia ja matkustamon melua kovissa nopeuksissa, jos tavoitteena on saada kuljettajat ajamaan nopeusrajoitusten mukaisesti matelemalla.




(Teksti on kopioitu päiväkirjasta.)

Talvinopeusrajoitukset

Olen toistellut näissä päiväkirjoissani niin monesti inhoani talvinopeusrajoituksia kohtaan, että en oikein enää jaksaisi ja haluaisi edes mainita niitä. Rajoitusten totaalinen hulluus näkyy siinäkin, että niiden alkaminen ja poistuminen on joka vuosi suusi uutisspektaakkeli, jota toistellaan lehdissä ja radiossa ja televisiossa kuin kyseessä olisi jokin Suomen liittyminen Natoon tai kolmannen maailmansodan puhkeaminen. Jos rajoitusmerkeissä lisäkyltti, joka osoittaisi, että se on voimassa ainoataan talvisissa olosuhteissa eli lumella ja jäällä, mitään tällaista showta ei olisi. Kun ilma lämpenisi ja tiet sulaisivat, rajoitukset lakkaisivat automaattisesti olemasta voimassa. Merkit vaihdettaisiin sitten kun vaihdettaisiin. Tällainen käytäntö on kuitenkin byrokraattisesta ja jäykästä lainsäädäntömenettelystä johtuen mahdoton.

Ylinopeuskysymys on jotenkin ahdistava. Se tuntuu olevan suomalaisissa tiedotusvälineissä yksi maailman suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia. En jaksaisi jatkuvasti miettiä sitä. Mutta koska siitä koko ajan jauhetaan, siitä on tullut minullekin “yhteiskunnallinen” ongelma. En pysty enkä edes halua noudattaa nopeusrajoituksia. Ajaminen jotain surkeaa kahdeksaakymppiä on sietämätöntä pidättelyä. Olen ehkä sen verran ADHD-ihminen, että tarvitsen jotain stimulaatiota. Stimulaatioksi ei kelpaa taisteleminen auton nopeusmittarin viisaria vastaan vaan. Siitä saa liikaa ja vääränlaista stimulaatiota.


(Teksti on kopioitu päiväkirjastani.)

Miksi?

Minäpä vastaan nyt tyhjentävästi ja lopullisesti kysymykseen, miksi ajan ylinopeutta. Syitä on muutamia. Vaikka numeroin ne, ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1) Ensimmäinen syy on, että en aina tiedä, mikä on voimassa oleva nopeusrajoitus. En huomaa rajoitusmerkkejä, ja vaikka huomaisinkin, en muista enää muutaman sekunnin päästä, mikä merkki oli tien varressa viimeksi. Näin ollen täydellinen rajoitusten noudattaminen onnistuisi ainoastaan silloin, jos ajaisin koko ajan kolmeakymppiä, mikä taitaa olla alin kaupungeissa oleva rajoitus.

2) Toinen syy on se, että en saa autoa kulkemaan haluttua nopeutta. Nopeus karkaa aiottua suuremmaksi aivan itsestään, siksi, että en voi jatkuvasti tuijottaa nopeusmittaria, koska maantietäkin on välillä katsottava. Tietyn alhaisen nopeuden pitäminen edellyttää katseen siirtämistä nopeusmittarin ja tien välillä viidentoista sekunnin välein, ja se rasittaa silmiä ja hermoja. En jaksa pitää jalkaterää rasittavassa kohotetussa asennossa kaasupolkimen yläpuolella, vaan jalan väsyessä se painuu alemmaksi, jolloin nopeus lisääntyy. Tietyn alhaisen nopeuden pitäminen edellyttäisi kaasupolkimen pitämistä millilleen oikealla korkeudella, ja se on käytännössä mahdotonta auton tärähdellessä ja heilahdellessa. Vaikka kuinka yrittäisi, auto ei kulje tasaista alhaista nopeutta, vaan sen vauhti vaihtelee noin 5-10 kilometrin alueella. Ylinopeuden välttäminen edellyttäisi siis ajamista noin 10 alle nopeusrajoituksen osoittaman lukeman, jotta nopeuden tahattomat poikkeamat eivät nostaisi vauhtia yli sallitun.

Lyhyesti sanottuna tietyn alhaisen nopeuden ylläpitäminen on paitsi teknisesti mahdotonta myös fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta. Ajettaessa suurempaa nopeuttaa nämä epäkohdat poistuvat, ja nopeuden pitäminen on huomattavasti helpompaa. Moottorin kohonnut kierrosluku ja lisääntynyt ilmanvastus ja vierintävastus vähentävät nopeuden aaltoilua, ja jalkakin saa levätä mukavammassa asennossa.

3) Kolmas syy ylinopeuteen on pitkästyminen. Nopeusrajoituksen mukaan ajaminen tuntuu tylsältä. Vauhti tuntuu hitaalta mönkimiseltä. Ajaminen ei vaadi muuta kuin istumista ja hitaasti alla valuvan tien tuijottamista. Tällainen alkaa hermostuttaa. Kun vauhtia lisää, ajaminen alkaa vaatia jonkin verran tarkkaavaisuutta, ja matka tuntuu kuluvan miellyttävämmin. Stressi vähenee, ja matka-aikakin lyhenee. Jos nopeutta nostaa liikaa, siitä aiheutuu tietysti stressiä. Niinpä on luontevinta pitää nopeus sellaisena, että ajaminen tuntuu mukavalta. Tämä nopeus on lähes poikkeuksetta enemmän kuin rajoitukset sallisivat. Tarkemmin sanoen noin 10-30 kilometriä tunnissa enemmän.


(Edellä oleva teksti on kirjoitettu joskus vuoden 2005 paikkeilla.)




perjantai 24. elokuuta 2012

Kohtaamisia






TAPAUS 1 (Helsinki)


21.8.2011



Kun lähdimme rantalenkille, ajattelin koko ajan ‑ ja sanoinkin sen Lauralle ‑ että pahin painajainen olisi se, jos poliisiauto tulisi peräämme ajamaan ja poliisit huomaisivat toisen takarenkaan olevan nastarengas. Sellaisen nimittäin jouduin autoon vaihtamaan, kun varsinainen rengas puhkesi jokin aika sitten. Itse asiassa pari kuukautta sitten.

Emme olleet päässeet vielä lenkin puoliväliinkään, kun painajainen toteutui. Perässämme ajoi poliisimoottoripyörä. En huomannut, mistä se oli tullut. Ehkä poliisit olivat kuulleet nastarenkaan rapinan, kun ajoimme Palace‑hotellin edestä. Siinä nimittäin oli joukko mopoilijoita moottoripyöräpoliisien ratsattavana.


Kuten tavallista, menin aivan shokkiin poliisin pysäyttäessä meidät. Huokailin ja kaivoin poliisin pyytämiä papereita vapisevilla käsilläni. Olin varma, että saan sakot. Kun poliisi kysyi, milloin rengas on vaihdettu, vastasin välinpitämättömästi, että en muista. Vastaus tuntui yhdentekevältä. Ajattelin vain, että kirjoittaisi nyt sen sakkonsa eikä enää kyselisi. Ihmeen kaupalla sakkoa ei kuitenkaan tullut, vaikka poliisi sanoi, että sen voisi antaa. Esitin jonkinlaisen hätävalheen, kun poliisi kysyi, onko rengas vaihdettu viikkoja sitten vai päiviä sitten - eli vastasin, että päiviä sitten. No, päivistähän ne kuukaudetkin koostuvat. Sitä paitsi eihän rikoksesta epäillyn tarvitse vahvistaa omaa syyllisyyttään. 

Ehkä viikot tai päivät eivät olleet ratkaiseva asia, koska myös auton muut renkaat olivat mitä sattuu. Epämääräisiä “sakkoslicksejä”. Ehkä etupenkillä istunut Laura sai nuoren moottoripyöräpoliisin heltymään. Ehkä tyyppi ei halunnut näyttäytyä epäedullisessa valossa ‑ mitä pelosta vapisevan ja osittaisessa shokkitilassa olevan isän sakottaminen tyttären nähden olisi merkinnyt. Tai mistä sitä tietää. Ja sitä paitsi sakon antaminen pienituloiselle ja vähävaraiselle ihmiselle ei edistä uusien renkaiden hankintaa vaan päin vastoin. Sanoinkin jossakin vaiheessa, että minulla ei ole ollut rahaa ostaa uusia renkaita, mutta niiden hankinta on ollut suunnitteilla. 

Siinä vaiheessa, kun sain puhekykyni takaisin ja hermostunut höpötysvaihde meni päälle, sanoin, että meillä on toinenkin auto, mutta olimme Micralla liikkeellä sen takia, koska kuljetimme muuttokuormaa. Poliisi kysyi, kuinka pieni se meidän toinen automme oikein on. Vastasin, että se on Peugeot 405, mutta Micrassa saa kuljetettua pitkiä tavaroita paremmin kuin siinä.

Tuon tapauksen jälkeen olin tietysti ahdistunut ja masentunut ja vaikka mitä. 



TAPAUS 2  (Turun ja Tampereen välinen maantie)


27.8.2011

Mantereelle tultuamme lähdimme ajelemaan. Kävimme matkalla samassa K‑kaupassa, jossa olimme käyneet keskiviikkona.


Tällä matkalla tuli taas kerran todettua, että Suomi on vastenmielinen poliisivaltio. Saarten maantiet ovat täynnä sakkokameroita, joten maisemien katseleminen tapahtuu stressaavassa ilmapiirissä. Sivulle ei voi katsoa liian kauan tai saa sakon palkaksi. Ja aivan kuin kameroista ei olisi aiheutunut tarpeeksi sressiä ja mielipahaa, poliiseja kuhisi siellä täällä. Keskiviikkona näimme niiden pysäyttäneen moottoripyöräilijöitä saaristotiellä. Ja paluumatkalla lauantaina niitä kuhisi koko tieosuudella aina Tampereelle asti ja vielä siitäkin pohjoisemmaksi. Vaikka yritin ajaa sakkokameratiellä niin hitaasti ja varovasti, etteivät kamerat räpsähtäisi, Turun ja Tampereen välillä huomasin yhtäkkiä poliisimoottoripyörän ajavan takanamme ja vilkuttavan punaista valoaan, joka tarkoittaa, että on pakko pysähtyä. En tiedä, kuinka kauan se oli ehtinyt valojaan vilkutella ennen kuin huomasin sen. Ohjasin linja‑autopysäkille ja jäin odottamaan, mitä seuraisi. Kuvittelin, että poliisi oli jossakin aikaisemmin mitannut nopeutemme ja todennut meidän sittenkin ajaneen ylinopeutta, koska kyllähän me kameroiden välisillä osuuksilla joskus ajoimme ylinopeutta, koska kaikki muutkin ajoivat, eli koko liikenne eteni ylinopeudella.

Tyyppi pyysi ensimmäisenä ajokorttia ja rekisteriotetta. Ajokortti oli rahakukkarossani, joka oli pakattu peräluukussa olevaan kassiin.

En jaksa (eikä huvittaisi ollenkaan) kirjoittaa tästä asiasta enää yhtään enempää, mutta yritän nyt kuitenkin.              

En alussa arvannut, miksi poliisi pysäytti automme kesken ajon. Kun en muutakaan syytä keksinyt, odotin saavani vaihteeksi sakon ylinopeudesta. Tapahtumapaikka oli Turku‑Tampere tie vähän leveäkaistatien jälkeen. Ajattelin, että vaikka koko perheen voimin olimme kytänneet valvontakameroita, poliisi on mitannut autollemme ylinopeuden jossakin kameroiden välillä. 

Olin laivalta tultuamme jättänyt ajokortin rahakukkaroon ja pannut kukkaron peräluukussa olevaan kassiin. Sen jälkeen Seija oli pakannut kassin päälle lisää tavaraa. Sanoinkin lauttarannasta lähtiessämme, että ajokortti on peräluukussa, ja jos sitä tarvitaan, niin kaivetaan sieltä. En arvannut, että oikeasti joudumme sitä kaivelemaan, vaikka se mahdollisuus on tietysti aina olemassa. Kun en heti löytänyt kassiani, ja peräluukku alkoi mennä epäjärjestykseen tavaraoita penkoessani, pyysin Seijan auttamaan. Seijakin tuli siis ulos autosta. Löysin kuitenkin kassin itse. Ja kukkorokin löyyi kaivelemisen jälkeen kassin pohjalta. Oli ankeata levitellä kassin ja peräluukun sisältöä poliisin katsoessa vierestä, että löytyykö sitä ajokorttia vai ei. 

Auton papereita ei lopulta tarvittu, vaikka ne oli jo kaivettu esille, koska poliisi tarkasti auton tiedot radiopuhelimella. Puhalluttaminen tapahtui kaikkein viimeiseksi, ja luulin sen olleen pelkkää rutiinia. Seija kuitenkin kertoi, että poliisi oli kuitenkin ottanut puhallusvälineet esille jo heti alussa, kun se pysäytti moottoripyöränsä. Minä en ollut sitä huomanut. Puhalluttaminen olikin siis ilmeisesti pysäyttämisen pääsyy. Ja koska se tapahtui liikenteen seassa määräämällä minut pysäyttämään, kyse oli todennäköisesti oikeasta epäilystä eikä pelkästä satunnaisratsiasta.

En ole varma, mistä epäily johtui, mutta yksi mahdollisuus on se, poliisi näki, kun join punaista Fanta‑limsaa muovimukista. Seija kaatoi sitä pullosta, ja jossakin vaiheessa vastaamme ajoi poliisimoottoripyörä. En tiedä, oliko se sama, joka meidät myöhemmin pysäytti. Tai ehkä joku “ilmiantaja” näki juomisen ja teki ilmoituksen. Tai ehkä ajoin kuin rattijuoppo touhutessani limsan ja munkkien kanssa. Samaan aikaan voimakas sivutuuli heitteli autoa, mutta niin se tietysti heitteli muidenkin autoja. Mutta limsamuki ja munkki kädessä on vaikeampi tehdä nopeita ohjausliikkeitä.

Tässäkin ratsaustilanteessa aivan kuten viikko aikaisemmin Helsingissä olin stressaantunut lähes sydänkohtauksen partaalle. Pulssi löi kiivaasti ja kädet vapisivat. Olin kuitenkin jonkin verran rauhallisempi kuin edellisellä kerralla. Poliisiratsian jälkiseuraukset olivat tavanomaiset eli kiihtymys, asian jauhaminen seuraavien tuntien aikana perheriidan asteelle saakka sekä lopuksi iltaan asti kestänyt masennus. Seijan mielestä olin jotenkin sulkeutunut ja omituinen, ja se pelkäsi mitä hulluja ajatuksia voin saada päähäni.


Ajamisessa tapaus näkyi siten, että ajotyylini oli epänormaalin veltto, eli en ohittanut kuin muutaman auton, kun sen sijaan useat autot ohittivat minut. En jaksanut kisata ohituskaistoilla vaan annoin katumaastureiden ja muiden ökyautojen mennä sovinnolla ohi. Tämä ei tarkoita, että olisin ajanut erityisen hitaasti. Autoja meni virtanaan ohi, vaikka meidän automme nopeusmittari näytti lähes 120 kilometriä tunnissa ohitettuamme ohituskaistoilla hitaampia kuorma‑ ja pakettiautoja.

Seuraavina päivinä jatkoin asian henkistä käsittelyä mm. kirjoittelemalla siitä.



TAPAUS 3 (Helsinki)


21.1.2012 
 
Ajaessamme Mannerheimintietä etelään tarkoituksena kääntyä oopperan kohdalta Runeberginkadulle peräämme ilmestyi poliisiauto jostakin sivukadulta. Poliisien silmätikkuna ajaessani yritin noudattaa bussikaistasääntöä niin hyvin kuin mahdollista. Vaihdoin bussikaistalle mielestäni juuri sopivan matkan päässä ennen risteystä. Mutta niin vaihtoi poliisiautokin. Edessäni oli pari linja-autoa. Kun liikennevalot vaihtuivat vihreiksi, lähdin ajamaan linja-autojen perässä ja käännyin Runeberginkadulle. Niin kääntyi poliisiautokin. Tässä vaiheessa huokaisin, että joko taas. Muutaman sekunnin päästä syttyivät poliisiauton siniset vilkkuvalot ja punainen valo.

Ensimmäinen ongelma tällaisessa tilanteessa on se, miten poliisin pysäyttämiskäskyä käytännössä noudatetaan. Poliisin sivulla asiasta sanotaan seuraavaa: "Jos poliisiauto ajaa perässä näyttäen sinisen vilkkuvan valon kanssa punaista vilkkuvaa valoa, merkitsee se, että edellä ajavan on siirryttävä tien sivuun ja pysähdyttävä."

Miten siirrytään tien sivuun lumisella ja loskaisella Runeberginkadulla, jonka varrella kaikki parkkiruudut ovat täynnä autoja? En haluaisi ajaa metriäkään silloin kun poliisi näyttää pysäyttämismerkkiä, jotta sitä ei tulkittaisi pakoyritykseksi. Mutta pysäyttäminen keskellä vilkasta katua ei myöskään ole määräyksen "siirryttävä tien sivuun" noudattamista. Epätietoisena siitä, mihin nyt oikein pitää pysähtyä, pysähdyin ensiksi hetkeksi seuraavan risteyksen kohdalle, mutta ajoin sitten kutenkin vielä 10-15 metriä eteenpäin sivukadun suuntaan, johon auton pysäytin.

En tiennyt, mistä pysäyttäminen tällä kerralla johtuu, mutta en oikein keksinyt muuta syytä kuin sen, että olin ehkä ajanut liian kovaa kaistanvaihtotilanteessa, jotta bussikaistalla oleva tyhjä tila ei ehtisi täyttyä takaa tulevista autoista. Syynä vauhdin lisäämiseen oli ollut poliisiauto, koska sen takia en uskaltanut vaihtaa kaistaa aikaisemmin, jotta en turhaan ajaisi bussikaistalla.

Nyt näytelmässä seuraa erikoinen vaihe. Poliisi tuli autoni luokse alkometri kädessään - mutta puhalluttamista ei koskaan tehty. Sen sijaan poliisi sanoi kovalla möreällä äänellä, että auton määräaikaiskatsastus on suorittamatta. Vastasin, että autoa on käytetty katsastuksessa, ja sille on saatu kuukausi lisää ajoaikaa, ja korjaamoaika on jo varattu, ja auto tullaan näyttämään katsastusasemalla määräaikana. Kaivoin katsastuspaperit hansikaslokerosta. Tässä vaiheessa poliisi väitti, että katsastus on tehty määräajan jälkeen, joten auto on ajokiellossa. Vastasin, että katsastus on tehty ajoissa. Poliisi otti rekisteriotteen ja käveli poliisiautolle. Hetken päästä tyyppi palasi, tökkäsi paperin käteeni ja sanoi, että "asia on tältä osin kunnossa, ajoajat eivät näy meidän järjestelmässämme". Sen jälkeen poliisi häipyi. Valtio ei saanutkaan tällä kerralla sakkorahaa.


Kansa huutaa yleisönosastoissa ja nettifoorumeilla, että lisää poliiseja, lisää valvontaa. 
Kuinka paljon lisää? Onko saman kuljettajan pysäyttäminen rikosepäilyn takia kolme kertaa puolen vuoden aikana liian vähän? Kuinka paljon näitä pysäyttämisiä pitäisi keskimäärin olla? Kerran kuukaudessa? Kerran viikossa? Tavallisia tienvarsien puhallusratsioita ei lasketa, vaan nyt puhutaan liikenteessä olevan auton pysäyttämisestä poliisiauton tai -moottoripyörän toimesta hälytys- ja pysäytysvaloja käyttäen.


Pysäyttämiset perustuvat todennäköisesti riski-indeksiin eli siihen, että epäilyttävät ajoneuvot pysäytetään.

Auto on epäilyttävä, jos se


- on yli kymmenen vuotta vanha (mahdollisesti katsastamaton)

- vaihtaa kaistaa poliisiauton edessä (piilevä pakoyritys)

- kääntyy sivutielle (puoliavoin pakoyritys)

- ajaa hitaasti (kuljettaja ylikompensoi nopeutta eli peittelee epätoivoisesti jotain lainrikkomusta)

- ajaa liian kovasti (peitelty pakoyritys tai ylinopeus)

- peruuttaa pihassa tai parkkipaikalla muuten kuin ajaakseen pois parkkiruudusta (piilevä pakoyritys tai rattijuopumus)

- pysähtyy tai ajaa tavallista hitaammin pysäköintialueella tai muussa vastaavassa paikassa (rattijuopumus tai yritys harhauttaa poliisia)

- pysähtyy tien varteen poliisiauton ajaessa perässä (peitelty pakoyritys ja samalla yksi varmimmista tavoista joutua poliisin ratsaamaksi) 

- on pysähtyneenä huoltoaseman pihassa tai muualla, ja kuljettaja poistuu siitä (epätoivoinen pakoyritys)

- ajaa poliisiauton takana ja jättäytyy kauemmas tai kääntyy sivutielle (pakoyritys)

- ei ohita poliisiautoa, joka ajaa selvästi hitaammin kuin nopeusrajoitus sallisi (kuljettaja peittelee jotain rikosta)

- ajaa normaalisti (kuljettaja tekee kaikkensa, että ajaminen ei herättäisi poliisin huomiota, eli hän peittelee jotain laittomuutta)

(edellä on vain joitakin esimerkkejä epäilyttävien asioiden listasta) 






keskiviikko 22. elokuuta 2012







"Operatio 1100"

eli

Kiitolinja: Turku - Tukholma -Kööpenmhamina - Tornio.


Pvm: 3.4.54 - 15.4.54.

Osanottajat:  Rouva
                                  Härkätaistelija
                                  Autonkuljettaja "1100"
                                  Kylmäkkö (o.t.o. kasööri)
                                                 ja
                                  yxi hyvä Krysleri




3-4.4.    Laivamatka Turku-Tukholma
Sää: pilvipoutaa, tyyntä.

Matkustettiin hienosti Bore V:llä ensimmäisessä luokassa,
johon HT (Härkätaistelija) oli lunastanut liput. Laivalla
ostettiin huomattavia määriä väkeviä nesteitä, joitten
määrästä ja hinnoista ei kukaan ole selvillä, mutta baari

maksoi mk 1150:-





4.4.      Tukholma

Sää:a tihkusadetta.
                        Tulli tyytyi juhlalliseen vakuutukseen, eikä avannut

          laukkuja. Larsson tuli oppaaksi ja menimme autonäyttelyyn.
          Pääsyliput 15:- Kuumat makkarat 2:-

Katariinahissin suomea puhuva naisimmeinen "nosti" meidät Gondoliin, nostaminen maksoi ehkä -:50

                        Gondolissa tarjoili peittovärillä maalattu Kotkan tyttö             meille kalliin aterian 58:50

                        Käytyämme kahvilla Larssonin luona starttasimme 
          keskipakoisvoimaa hyväksemme käyttäen (Slussen) Noraan ja
          ostimme 40 lt. bensiiniä 24.-

Ins.tsto Johansson tarjosi meille illallisen ja "yövytti" meidät hotelliin.



5.4.      Sää: kirkasta.

                        Aamulla klo 8.30 lähdimme Pappa-Johanssonin  opastamana
          seuraavien paikkojen kautta: Bofors-Kristinehamn-
          Karlstad, jossa söimme aamiaista ja Virtas-Pentti osti
          salamavalon, matka jatkui tietä N: 232 
          paikkaan, jonka nimi on Edane. Siellä tutustuimme uuteen
          sahaan, joimme hyvät kahvit ja kotkankatseinen isäntä
          selosti puutavaramarkkinoita.
 
          Paluumatka tehtiin samoja teitä, bensiini loppui välillä
          ja kylmäkkö kantoi ämpärillä lisää noin 8-9 litraa, josta
          melkoinen osa läikkyi maantielle, hinta 7:-

                        Bensiiniä lisää jossakin Finnebäckin seuduilla 50 lt. 29:-

Illalla tarjosivat rouva ja herra Johansson kotonaan
meille illallisen. Vieraana oli herra Holm rouvineen. Einar Holm on puutavarakauppias Salassa. Olle, joka oli
saanut lomaa reserviharjoituksista ajeli 1100:n kanssa Porschella koko illan ettemme tahtoneet päästä lähtemään pois koko juhlasta.

Meillä oli hotellissa huoneet vain vuorokaudeksi, joten maksoimme laskun ja muutimme pensionaattiin. 43:-



6.4.      Sää: kirkasta.

Matkustajakodin lasku maksettiin 26:65, Johanssonilla
tehtiin kauppoja ja iltapäivällä vasta päästiin irroittautumaan ja lähdettiin pudottelemaan tietä Örebro-Hallsberg-Mariestad_Kinnekulle-Lidköping.

Välillä bensiiniä 50 lt 29:50.

Ruokaa Örebrossa, jossa katseltiin ulkopuolisesti komeata linnaa, jota valokuvattiin myös. Evääksi makkaraa ja hedelmiä n. 11:-

Bredsäterin vanha puukirkko valokuvattiin. Husebyn vanha kivikirkko samoin.

Kinnekulle on erikoinen paikka. Hyvä näköala, kalkkitehdas, kivilouhimoita, palavaa kiveä ja valtion tehdas öljyn valmistamiseksi kivestä, ollut käynnissä vain sodan aikana.

Lidköpingissä ei saatu hotellihuonetta, joten majoituimme ludevapaaseen pensionaattiin, jossa emännöi tukevakinkkuinen rouva Lindblad. Ennen maatamenoa ajoimme vielä katsomaan Läckön kaunista linnaa, joka on ollut Skaran piispojen turva paikkana ja jossa on myöskin isännöinyt Jaakko de La Gardie. Linnan matot, gobeliinit ja taulut on valtio myynyt huutokaupalla 1800-luvun alkupuolella!! Ne joutuivat enimmäkseen lattiamatoiksi! Käynti maksoi 8:65

                        Söimme illallista hotelli Örnen'nissä 30:-



7.4.      Sää: kirkasta.

                        Maksettiin "ludevapaa" pensionaatti, valokuvattiin
          Härkätaistelija "ludekilven" kera ja lähdettiin
          Vänersborgia kohti.

Hunneberga on upea nähtävyys, emme kuitenkaan päässeet nousemaan vuorelle autolla. Katselimme komeata kivilouhosta ja - sirkkelisahaa, jossa oli yksinkertainen lajittelulaitos. Omistaja Gustaf Johansson, Torvströfabriken Lilleskog, puh: Salstad 50. Lajittelulaitoksen oli valmistanut Ab. Linds Torvmaskiner Värnamo.

                        Auto sai ensimmäisen prenikkansa "Götaleijon" ja se 
          maksoi 6:50

Lipputanko uusittiin 11:- Bensiiniä ostettiin 35 lt. 23:-

                       Vänersborgissaa oli komea voimalaitos y.m.
Söimme "toisen kerroksen" kotiruokalassa eivätkä
juomalasit olleetkaan likaisia, vaikka siltä näytti 13:-
                       Eväitä 7:-

                       Hunnebergin kuvia ei ollut, ostettiin muita kortteja, 
          filmi 7:-

Trollhättan on voimalaitoskaupunki, ei pysähdytty vaan
jatkettiin matkaa jokivartta alaspäin.

Kungälvin luona tuli näkyviin komea linna. Bohus-linna.
Katseltiin ja maksettiin 4:- Rouvalle rahaa 100:-
                         
          Bensiiniä 31.2 lt.

Mölndal 17:50

          Göteborgissa otettiin autoluotsi, jonka kanssa ajettiin 
          2 1/2 tuntia katsellen näkymiä, hinta 20:-

                        Puhelut 2:-

                        Vahinko, ettemme myöhäisen ajan takia päässeet SKF:lle.

Jatkettiin matkaa Halmstadiin, jossa yövyimme hotelli Märtensonissa. Hyvä hotelli maksoi jumarahoineen 78:-



8.4.      Sää kirkasta, tyyntä.

                        Kaikki tällä rannikolla kasvavat puut olivat kallellaan
          merenrannalta poispäin. Maa karua, paljon kylpypaikkoja,
          tiet loistavia.

                        Saavuimme suoraan lautalle ja maksoimme käytiin
välillä postissa) auto 9:70 4 henkilöä a'1/40 5:60
Lautalla tapasimme ensimmäisen suomalaisen auton. Hämeenlinnalaisia matkalla etelään.

          Helsingör Tanskanmaalla

                        Ei pysähdytty, vaan painelimme kohti kuninkaanlinnaa
          Fredensborgia.

Emme päässeet sisälle kun kuningas oli siellä! Ajoimme autolla portille, joka oli auki, ei vartijoita eikä muitakaan Kerberoksia. Olisimme varmasti päässeet sisälle ellemme olisi kyselleet lupaa, vaan menneet vain.

Hilleröd oli seuraava pysäyspaikka, jossa menimme Fredrigsborgin linnaan. Siellä oli museo ja käsittämättömän hieno sisustus. Totesimme, että ennen on tehty valtavasti turhaa työtä. Sisäänpääsy ja kuvat noin 12:-

                        Eväitä ostettiin 8:22

"Keksintö" suunnattiin kohti Kööpenhaminaa, jonne saavuttiin klo 16 kieppeissä kaikkein vilkkaimman liikenteen vallitessa.

                        Bensiiniä ostettiin esikaupungin puolella ? lt.

Huoneet saatiin hotelli Richmondista ja illalla istuttiin National Scalassa. Ruoka hyvää, mutta konjakki niin kallista, että kadulle päästyämme paljastimme päämme ja vietimme puolen minuutin hiljaisen hetken Suomen Alkon kunniaksi. Lasku perkule oli 205:-



9.4.      Kööpenhamina

Sää: kirkasta
   
Aamupäivällä ajeltiin Magazin du Nord:in transportilla ylös-alas, ylös-alas! Laina-rouva katseli tavaroita ja oli kuin kissa pistoksissa. Lopuksi teki Erkin kansa viisaan kaupan ostamalla 2 kpl. untuvapeitteitä a'240/- Tkr. Minä kylmäkkö ostin 2 kpl. lentäviä lautasia a' 2/50.

Virtanen ajeli tänä aikana valtakunnan toisessa laidassa pesettämässä keksinnön. Maksoi Tkr 13:-

Klo 12.00 hiljeni yhtäkkiä koko kaupunki. Aamupäivällä puolitangossa olleet liput nousivat huippuun. Tanska vietti saksalaismiehityksen päättymisen vuosipäivää.

                        Söimme Richmondissa hyvän aterian 90:-
                        Maksoimme hotellilaskun 100:40
                        Klo 15.00 jatkoimme matkaa.

                        Roskilden kirkkoa katseltiin ja sen monet 
          kuningashaudat 3:-
                         
          Eväsvarastoa täydennettiin.

Ringstedatin torilla pysähdyttiin ja katseltiin torilla jääneitä kiviä, joitten päällä päälliköt ovat joskus istuneet. Katso tarkemmin historiasta. Katsominen ei maksanut mitään.

                        Korsöraissä ajettiin lautalle.
Autolauttaan emme mahtuneet kun hävisimme kilvan ajamalla tienhaaran ohi. Pääsimme sensijaan junalauttaan. Lauttamaksu oli 40:50

Kiipesimme arvokkaan näköisinä I-luokan salonkiin kahville ja siitä hyvästä pulitti Virtas-Pentti kukkarostaan Tkr 9:20. Kuka mahtoi maksaa kahvit, sitä ei kukaan taida muistaa.
Nyborga:ista jatkoimme heti Odenseehen, jossa majoituimme Grand Hotelliin. Illallista emme syöneet?

                        Härkätaistelija meni kylpyyn, me muut näyteikkunoita
          katselemaan.

"1100" eksyi ja tuli hotelliin vasta klo 01. Tuhlaajapojan paluun kunniaksi minäkin pukeuduin ja menimme kahteen pekkaan baariin. Käynti maksoi meille 20:25.



10.4.     Sää: kirkasta

Aamulla pienillä ostoksilla. Minä ostin lisää lentäviä lautasia 5 kpl. a'2/50 = 12:50.
Odense bens. 40 lt. Sain takaisin Tkr 8:60
Ajoimme Middelfartin kaupunkiin, joka oli erittäin mielenkiintoisen näköinen. Sieltä Pikku-Beltin sillalle, jota valokuvailimme ja ostimme postikortteja.

                        Matka jatkui. Kolding-Hadersby jossa täydennettiin
          muonavarastoa.
Punaista makkaraa. Hadersbyn makkarakaupassa 2 lasta pyöri
lattialla.

Knivsbjaerg

Tielle näkyi raunioita. Ajoimme niitten luo, keitimme kahvit ja sitten se tapahtui. Härkä mylvi väkevästi ja Erkki hyppäsi pystyyn unohtaen iskiaksensa. Härkä muuttui hetken kuluttua mylviväksi autoksi ja nauru maittoi. Rauniot olivat vanhan muistomerkin jäännökset. Saksalaiset olivat rakentaneet Bismarkin kunniaksi 45 metriä korkean patsaan.

Tanskalaiset vapaustaistelijat räjäyttivät sen ilmaan = 1800 kg rotulia. Ostimme kortteja 2:-

                        Abendiaan ja viimein Krusaan, Saksan raja oli edessä. 

          Katseltiin liikennettä. 
 
Kävimme krouvissa 5:- ja läksimme jatkamaan matkaa
pohjoiseen päin.
                         
          Tie N: 8. Töndeniin mennessä näimme ainoan haikaran
          Lemberin" katolla. 
 
Tie N: 11. Riebe. 1100 valokuvasi joutsenia. 
 
          Esbjerk

                        Bensiiniä 50 lt. 29:-
1100 ja kylmäkkö ostivat "varakkaan" näköisiä
aurinkolaseja 26:50

                        Tie N: 1. jossakin Holstedin seuduilla oli koulutila,
          jonka suuressa navetassa meille esiteltiin Tanskan paras 
          lehmä. Punaista rotua. Tuotanto oli vallan mahdoton. Rasva
          oli 5,7 % 3 kk:n keskiarvo ja rasvamäärä 202 kg!

                        Koldingissa tuli rengas umpeen. Yöksi Odenseehen. Vaihdoin
portieerilta rahaa: annoin Rkr 80:- sain Tkr 104:-
Ravintola aamiainen 10.4. 18:- illallinen 10.4. 38:40 Baari Rossi Virtanen 11:-



11.4.     Sää: kirkasta.

Odensee aamiainen 18:-

Hotellilasku oli Tkr 126:15, jonka maksoin dollareissa, sain takaisin 5:-

                       Ringsted valokuva Nyborgistä (?)
                       Lautta Nyborg-Korsör 40:50
                       Kööpenhaminaan bens. 20 lt. 15:20

Kööpenhaminassa ajettiin suoraan vapaasatamaan ja lautalle. Lauttamaksu Kööpenhamina-Malmö maksoi Rkr 65:- sain takaisin 6:-

                       Lautalla lounas 26:50
                           -"- rahanvaihto
                       annoin 15:30
                       sain 10:89
                       Bensiiniä 44 lt. (Höör) 26:-

Yövyimme Växjön kaupunginhotelliin. 1100 tapasi
suomalaisen, joka oli täällä tehtaassa työssä.



12.4.     Sää: Pilvinen, ajoittain tihkusadetta.

Växjön kaup.hotellin laskut olivat 80:90
                        Jönköpingissä muonitettiin 19:11

                        Barnap'in kellotapuli valokuvattiin.
                        Bensiiniä 50 lt. Jönköping 29:-
                               -"- 54 lt. Södertälje 30:25

                        Grännan pienessä kaupungissa totesimme, että Gränna
on erittäin kaunis kaupunki.

                        Linköping

Poikkesimme Värner Larsmarkin luoksen lounaalle. Kävin Vikingstadissa Sparmanin tehtailla, johtajana Andersson.

Illalla Tukholmassa, jossa poikkesimme Hotelli Reiseniin kahville 10:60, tilasimme huoneet Uppsalasta 1:- ja jatkoimme pimeässä matkaa.

                        Uppsalan kaupunginhotellissa söimme illallisen ja
          yövyimme. Matkan rasitukset alkoivat jo tuntua jokaisen
          kropassa. Illallisen maksoi Z/./ 36:85



13.4.     Sää: kirkasta

Aamiainen 10:35
                        Uppsalan hotellin lasku 37:25
                        Uppsalassa emme kierrelleet vaan matka jatkui Gävleen,
          jossa kiertelimme Korsnäs Ab:n sahalla muutamia tunteja.
          Vuosituotanto 30-33 stds. Firma lienee Ruotsin suurin
          metsänomistaja ja sahaa laskukonjunktuurien aikana hyvin
          paljon omista metsistään. Paljon mielenkiintoista
          nähtävää. 

          Söimme eräässä hämärässä kuppilassa "siankynsiä". Kävimme
          hieman kaupoissaja "Kylmäkkö" osti ryppynailonit 11:75
          sekä ompelukoneen osia 5:75

Bensiiniä 50 lt. Ljurne 29:-

Auto suunnattiin tietä N: 13 kohti Sundsvallia. "1100" sai koettaa kaikkensa de Soton edellä ja lopuksi perässäkin aina Sundsvallin liepeille saakka. Soto oli hieman kiihtyvämpi.

Asunto saatiin hotellin Knaustista. Minä menin Gustafssonin luokse, jossa vietin koko illan. Kun tulin hotelliin, niin kadulla tapasin vielä Virtasen ja ajoimme Norra Stadsbergille katsomaan näköalaa.



14.4.     Sää:  kirkasta

Knaustin laskut yht. 64:30

Isäntä ei ollut oikein kunnossa, sillä vatsa oli
Gevlen "siankynsistä" sekaisin. Starttasimme aikaisin ilman aamiaista. Ajoimme Norra Stardsbergetin kautta kohti Härnösandia*. Siellä söimme aamiaista 11:70

                        Autoon uusi öljy 9:-

*Härnösandissa vaihdettin O.T.R:n varastosta mk 40.000:- joista tuli Rkr A580:-

Kramforsissaa ajettiin Öngermanjoen yli mahtavaa siltaa, joka valokuvattiin. Näillä seuduilla haisi selluloosa yhtä mittaa. Olimme jokainen melko väsyneitä ja muut paitsi 1100 torkkuivat pitkät taipaleet.

Uumajassa pysähdyttiin syömään tähän koivukatujen kaupunkiin. Hotelli Marharetassa, jossa söimme oli tarjoilijan kertoman mukaan keittiöllä "Imatran Inkeri". Ruoka maksoi 20:-

                        Bensiiniä jossakin 60 lt. (Virtanen) 35:40

Matka jatkui tiesulkujen ja tankkiesteiden läpi pohjoiseen. Ajoimme yöksi Luulajaan, jossa majoituimme hotelli Standardiin.
                        Illallinen 44:05



15.4      Sää:   kirkasta

Hotelli Standard. Virtasen mielestä olivat naiset
tavallista nätimpiä. Suomalaisia oli tarjoilijoina.
                         
          Hotellilaskut 61:70
                        Auton rengaskorjaus 4:50
                        Bensiiniä 42 lt. Luulaja 24:40

                       Kalixaissa pysähdyttiin pankkiin asioimaan. Asioiminen
          selvitetään jäljempänä siv. 15.

Haaparanta
Asemalla maksettiin vähän rahteja 16:-
                        Hotellissa syötiin 31:35
                         -"- puhelinlasku 5:20

                        Maantienvarressa pakattiin kovasti tavaroita autoon
          sopivaan järjestykseen ja Virtas-Pentti manaili kun
          partakone jää väkisin vieraaseen maahan.

                        Ostettiin viimeisillä kruunuilla

Rouva tupakkaa Roopelle 15:-
                        sukat 9:-
                        nukke 1:75
O.R. nylonit 13:25
Erkki partakone 114:-

Tullia tavaroista Torniossa AMk 3964:-a