Erään matkan analyysi

Tässä on eräs matkaselostus. Ilmoittamani ajat eivät ole aivan tarkkoja, koska katsoin ne auton kellosta, jossa ei ole sekuntiviisaria. Virhe ei ole kuitenkaan kovin suuri, koska tasaminuutti vaihtui kellossa suunnilleen yhtä kauan lähdön ja perille saapumisen jälkeen.

Matkan pituus on noin kahdeksankymmentä kilometriä. Tuntinopeusrajoitukset vaihtelevat neljänkymmenen ja sadan välillä. Muutama kilometri reitistä on taajamissa kulkevia teitä ja loput eritasoisia maanteitä, joista yksi on iso valtatie. Tämän tien osuus matkasta on noin 11 prosenttia.  

Google-kartan mukaan reitin pituus on tasan 80 kilometriä ja ajoaika on tunti ja 12 minuuttia. Keskinopeus on 66.66 kilometriä tunnissa.

Eniro-kartan mukaan reitin pituus on 80,21 kilometriä ja ajoaika on tunti ja 10 minuuttia. Keskinopeus on 68,75 kilometriä tunnissa.  

Omien mittausteni ja laskelmieni mukaan menomatkalla kului aikaa 53 minuuttia, ja keskinopeudeksi tuli 90,56 kilometriä tunnissa. Tein ensimmäisen ohituksen, kun matkasta oli kulunut 40,5 kilometriä. Ohitin risteyksessä edelläni kääntyneen kuorma-auton heti risteyksen jälkeen. Paikalla on 100 km/h nopeusrajoitus.

Seuraavia ohituksia en olisi normaalisti tehnytkään, eli kuorma-auton ohittaminen olisi jäänyt ainoaksi ohitukseksi koko matkalla. ”Matkamerkintöjen” tekeminen tai jokin muu syy sai minut kuitenkin vielä aivan loppumatkasta ohittamaan ensiksi yhden henkilöauton, ja vähän sen jälkeen kolme henkilöautoa yhdellä kertaa. Vanha valkoinen savuttava Mersu oli vetänyt viiden auton jonoa jo useita kilometrejä ajamalla alle 90 kilometrin tuntinopeutta. Nopeusrajoitus oli sata kilometriä tunnissa. Kun tuli hyvä tilaisuus, en voinut vastustaa kiusausta. Matka-aika lyheni tämän ohituksen johdosta ehkä vain puolella minuutilla.  

Paluumatkalla en tietoisesti ja tarkoituksella ajanut kovempaa kuin menomatkallakaan, mutta aikaa kului silti vähemmän eli vain 49 minuuttia. Keskinopeudeksi tulee tällöin 97,95 kilometriä tunnissa. Jostakin syystä illalla, silloin kun ei ole vielä pimeää, ja tie on tyhjä, tulee ajaneeksi tiedostamattaan kovempaa kuin päivällä. Vastaan tulevat autot ja auringon paistaminen silmiin hidastavat ehkä vähän päivänopeutta.

Paluumatkalla ohitin kaksi rekkaa ja yhden henkilöauton heti alkumatkasta valtatieosuudella, ja sen jälkeen ainoastaan yhden punaisen Volvon sekä traktorin matkan loppupuolella. Olin vähällä ohittaa myös erään toisen henkilöauton ajettuani sen perässä useita kilometrejä, mutta auto kääntyi sivutielle, eikä sitä tarvinnut ohittaa.

Edellä esitetyistä luvuista voi joku tehdä sen johtopäätöksen, että en ehkä aina täysin noudattanut nopeusrajoituksia. Jos näin on, en ollut ainoa. Ajelin useita kilometrejä muiden autojen perässä, jotka eivät myöskään kovin tarkasti peltitauluja kumarrelleet. Näitä autoja ei tarvinnut ohittaa, koska niiden vauhti riitti minulle.

Seuraavassa pieni sanelukoneelta puhtaaksi kirjoitettu ohituskuvaus edellä mainittujen rekkojen ja henkilöauton ohittamisesta. Sanelun puhtaaksi kirjoittamisessa on se ongelma, että en käytä puhekielessä aina kirjakielisiä muotoja kuten ”minä” ja ”minun”. En kuitenkaan sano myöskään selkeästi ”mä” ja ”mun” vaan jotain näiden kahden muodon väliltä. Laiskasti äännetty ”minun” kuulostaa lähes samalta kun ”mun”, koska pari kirjainta sanan keskeltä jää ääntämättä. 

Oheisessa tekstissä olevat muodot ”mä” ja ”mun” eivät siis tarkoita puhujan ajattelemana ”mä” ja ”mun” vaan ”minä” ja ”minun”. Kyse on vain huolimattomasti ääntämisestä.

Okei, nyt tulee taas auto vastaan. Neljä piste kolme kilometriä ajettu.

Nyt tulee auto vastaan. Nyt tällä hetkellä. Ja nyt se lähti ajamaan se henkilöauto rekkojen edelle. Pääsisinköhän määkin ainakin jälkimmäisen rekan edelle. Riippuu vähän mitenkä tämä henkilöauto tässä... Pahus ku ei näe. Tuo peittää tuo..

Kyllä mun tuon toisen rekan edelle pitää päästä. Tuo henkilöauto kun painais kaasua, minä voisin mennä samalla rytinällä siitä. Anna mennä, anna mennä, anna mennä vaan. Kyllä minä uskallan ohittaa jos. Pahuksen! Jumittaa tuossa siis. Käsittämätön tyyppi.

Ihan käsittämätön.

No okei. Minä ohitin kaks rekkaa ja seurasin henkilöautoa. Tuo on varmaan sellainen navigaattorikuski. Minusta tuntuu, että mä ohitan tuon auton. Siis se oli kuusi kilometriä. Tulee nyt täyteen, ja nuo tapahtu vähän ennen kuutta kilometriä nuo ohitukset. 

Nyt alkaa ohituskaista. Minusta tuntuu, että mä ohitan tuon auton. Mä pelkään, että se ajaa kuitenkin tuolla.* Pitää vaan kiihyttää oikein kunnon vauhti. Nyt tulee o... ohituskaista alkaa kohta, mutta samalla tulee rekka vastaaaaaaaan. Nyt tuli rekka vastaan. Nyt ohituskaista. Nyt ei pääse tuon auton edelle, ku tää auto ei meinaa oikein... tunnu kiihtyvän. Rekka vastaan, ja ohituskaista alkaa, ja ei mitään väliä kun ei vain painais kaasua. Pahus, kun rempsottaa irti tuo lasinpyyhkimen lista tuossa. 1XX kilometriä tunnissa näyttää navigaattori. Ohituksessa. 1XX. 1XX. Hmm. Okei. Mutta pitäähän sitä nyt tässä ohituskaistalla vähän ryyhästä.

Niin, siitä mentiin sen auton edelle, ja matkaa on kertynyt seitsemän piste yhdeksän kilometriä. Nyt tulee kaheksan kilometriä täyteen.

* Viittaus ajamiseen tuolla tarkoittaa, että auto ehkä kääntyy hetken päästä edelläni sivutielle ja ajaa edelläni siellä. Auto ei kääntynyt.