torstai 30. elokuuta 2012

Miksi?

Minäpä vastaan nyt tyhjentävästi ja lopullisesti kysymykseen, miksi ajan ylinopeutta. Syitä on muutamia. Vaikka numeroin ne, ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä.

1) Ensimmäinen syy on, että en aina tiedä, mikä on voimassa oleva nopeusrajoitus. En huomaa rajoitusmerkkejä, ja vaikka huomaisinkin, en muista enää muutaman sekunnin päästä, mikä merkki oli tien varressa viimeksi. Näin ollen täydellinen rajoitusten noudattaminen onnistuisi ainoastaan silloin, jos ajaisin koko ajan kolmeakymppiä, mikä taitaa olla alin kaupungeissa oleva rajoitus.

2) Toinen syy on se, että en saa autoa kulkemaan haluttua nopeutta. Nopeus karkaa aiottua suuremmaksi aivan itsestään, siksi, että en voi jatkuvasti tuijottaa nopeusmittaria, koska maantietäkin on välillä katsottava. Tietyn alhaisen nopeuden pitäminen edellyttää katseen siirtämistä nopeusmittarin ja tien välillä viidentoista sekunnin välein, ja se rasittaa silmiä ja hermoja. En jaksa pitää jalkaterää rasittavassa kohotetussa asennossa kaasupolkimen yläpuolella, vaan jalan väsyessä se painuu alemmaksi, jolloin nopeus lisääntyy. Tietyn alhaisen nopeuden pitäminen edellyttäisi kaasupolkimen pitämistä millilleen oikealla korkeudella, ja se on käytännössä mahdotonta auton tärähdellessä ja heilahdellessa. Vaikka kuinka yrittäisi, auto ei kulje tasaista alhaista nopeutta, vaan sen vauhti vaihtelee noin 5-10 kilometrin alueella. Ylinopeuden välttäminen edellyttäisi siis ajamista noin 10 alle nopeusrajoituksen osoittaman lukeman, jotta nopeuden tahattomat poikkeamat eivät nostaisi vauhtia yli sallitun.

Lyhyesti sanottuna tietyn alhaisen nopeuden ylläpitäminen on paitsi teknisesti mahdotonta myös fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta. Ajettaessa suurempaa nopeuttaa nämä epäkohdat poistuvat, ja nopeuden pitäminen on huomattavasti helpompaa. Moottorin kohonnut kierrosluku ja lisääntynyt ilmanvastus ja vierintävastus vähentävät nopeuden aaltoilua, ja jalkakin saa levätä mukavammassa asennossa.

3) Kolmas syy ylinopeuteen on pitkästyminen. Nopeusrajoituksen mukaan ajaminen tuntuu tylsältä. Vauhti tuntuu hitaalta mönkimiseltä. Ajaminen ei vaadi muuta kuin istumista ja hitaasti alla valuvan tien tuijottamista. Tällainen alkaa hermostuttaa. Kun vauhtia lisää, ajaminen alkaa vaatia jonkin verran tarkkaavaisuutta, ja matka tuntuu kuluvan miellyttävämmin. Stressi vähenee, ja matka-aikakin lyhenee. Jos nopeutta nostaa liikaa, siitä aiheutuu tietysti stressiä. Niinpä on luontevinta pitää nopeus sellaisena, että ajaminen tuntuu mukavalta. Tämä nopeus on lähes poikkeuksetta enemmän kuin rajoitukset sallisivat. Tarkemmin sanoen noin 10-30 kilometriä tunnissa enemmän.


(Edellä oleva teksti on kirjoitettu joskus vuoden 2005 paikkeilla.)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.