Minäpä vastaan nyt tyhjentävästi ja
lopullisesti kysymykseen, miksi ajan ylinopeutta. Syitä on muutamia.
Vaikka numeroin ne, ne eivät ole tärkeysjärjestyksessä.
1) Ensimmäinen syy on, että en aina
tiedä, mikä on voimassa oleva nopeusrajoitus. En huomaa
rajoitusmerkkejä, ja vaikka huomaisinkin, en muista enää muutaman
sekunnin päästä, mikä merkki oli tien varressa viimeksi. Näin
ollen täydellinen rajoitusten noudattaminen onnistuisi ainoastaan
silloin, jos ajaisin koko ajan kolmeakymppiä, mikä taitaa olla alin
kaupungeissa oleva rajoitus.
2) Toinen syy on se, että en saa autoa
kulkemaan haluttua nopeutta. Nopeus karkaa aiottua suuremmaksi aivan
itsestään, siksi, että en voi jatkuvasti tuijottaa nopeusmittaria,
koska maantietäkin on välillä katsottava. Tietyn alhaisen nopeuden
pitäminen edellyttää katseen siirtämistä nopeusmittarin ja tien
välillä viidentoista sekunnin välein, ja se rasittaa silmiä ja
hermoja. En jaksa pitää jalkaterää rasittavassa kohotetussa
asennossa kaasupolkimen yläpuolella, vaan jalan väsyessä se painuu
alemmaksi, jolloin nopeus lisääntyy. Tietyn alhaisen nopeuden
pitäminen edellyttäisi kaasupolkimen pitämistä millilleen
oikealla korkeudella, ja se on käytännössä mahdotonta auton
tärähdellessä ja heilahdellessa. Vaikka kuinka yrittäisi, auto ei
kulje tasaista alhaista nopeutta, vaan sen vauhti vaihtelee noin 5-10
kilometrin alueella. Ylinopeuden välttäminen edellyttäisi siis
ajamista noin 10 alle nopeusrajoituksen osoittaman lukeman, jotta
nopeuden tahattomat poikkeamat eivät nostaisi vauhtia yli sallitun.
Lyhyesti sanottuna tietyn alhaisen
nopeuden ylläpitäminen on paitsi teknisesti mahdotonta myös
fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen raskasta. Ajettaessa
suurempaa nopeuttaa nämä epäkohdat poistuvat, ja nopeuden
pitäminen on huomattavasti helpompaa. Moottorin kohonnut kierrosluku
ja lisääntynyt ilmanvastus ja vierintävastus vähentävät
nopeuden aaltoilua, ja jalkakin saa levätä mukavammassa asennossa.
3) Kolmas syy ylinopeuteen on
pitkästyminen. Nopeusrajoituksen mukaan ajaminen tuntuu tylsältä.
Vauhti tuntuu hitaalta mönkimiseltä. Ajaminen ei vaadi muuta kuin
istumista ja hitaasti alla valuvan tien tuijottamista. Tällainen
alkaa hermostuttaa. Kun vauhtia lisää, ajaminen alkaa vaatia jonkin
verran tarkkaavaisuutta, ja matka tuntuu kuluvan miellyttävämmin.
Stressi vähenee, ja matka-aikakin lyhenee. Jos nopeutta nostaa
liikaa, siitä aiheutuu tietysti stressiä. Niinpä on luontevinta
pitää nopeus sellaisena, että ajaminen tuntuu mukavalta. Tämä
nopeus on lähes poikkeuksetta enemmän kuin rajoitukset sallisivat.
Tarkemmin sanoen noin 10-30 kilometriä tunnissa enemmän.
(Edellä oleva teksti on kirjoitettu joskus vuoden 2005 paikkeilla.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.