(kuvat saa tarvittaessa suuremmaksi klikkaamalla)
Ensiksi autolla asemalle (52 km).
Junalla Helsinkiin (4 tuntia 17 minuuttia).
Yö patjalla lattialla (nukuin harvinaisen pitkään).
Laivamatka kolmen hengen seurueessa Tukholmaan.
Matkalla keskustaan käynti kasvisravintolassa (Hermans Vegetariska Restaurang). Asiallinen ruoka, aika maustettu.
musta mies ja kirkko
Hiippailua keskustan kaupoissa ja vähän muuallakin. Lopuksi ostoksia ruokakaupassa.
Paluu Helsinkiin. Netti toimi laivan "peräsalongissa", mutta ei hytissä.
Ajan kuluttamista Helsingissä, jonka jälkeen uusi matka - tällä kerralla yksin. Tämä oli varsinainen "oma matka, ja se oli varattu ennen kuin ensimmäisestä oli tietoa, eikä sitä sitten raskinut peruakaan, koska mitä muutakaan olisin tehnyt.
Hytti samassa kerroksessa (piti olla C-luokassa, mutta olikin B-luokassa).
Kävely laivalta (vaikka ei ollut tarkoitus kilpailla, olin ensimmäinen laivan matkustaja, joka poistui ulos terminaalin ovesta) Åhlensin luokse vei noin 33 minuuttia. Sen jälkeen päämäärätöntä kävelyä sateessa kaupungilla. Halusin löytää muitakin kauppoja kuin vaate- ja kenkäkauppoja (rautakauppoja, halpakauppoja etc.). Etsintä ei juuri tuottanut tulosta. Ainoa edellä mainitun tyyppinen kauppa on Clas Olsson, jossa kävinkin pari kertaa tekemässä pienen ostoksen.
Hetken mielijohteesta (tai oikeastaan siksi, kun edellä käveli mielenkiintoisen näköinen tummatukkainen nainen, jonka kasvot halusin nähdä, koska kiinnosti tietää, onko nainen "ulkomaalainen" vai "alkuperäisruotsalainen") käväisy kaupunginkirjastossa, joka on suunniteltu vuonna 1928.
Hiippailua siellä täällä. Kilometrejä kertyi aika monia. Vaatteet kastuivat, koska satoi melkein koko ajan.
Kadulla näkee kaikenlaista. Muut tämän tarinan kuvat on otettu neljänkympin Nikon digikameralla, mutta alla oleva kuva on otettu halvalla Nokia-kännykällä (ei älypuhelimella).
Houston - we have a problem.
Kävelykadun penkillä nuokkuu kaveri, joka vaikuttaa olevan humalassa tai huumeissa. Normaalisti tällainen tapaus heitettäisiin poliisiauton perälle asiaa sen enempää miettimättä. Mutta nyt se ei käy. Tarvitaan lisää poliiseja ja neuvottelu. Yleisöä on paikalla, joten poliisi ei voi tuosta vain raahata miestä (katsokaapa ihonväriä) minnekään - tai voi tulla ikäviä R-aiheisia valituksia. En jäänyt seuraamaan, miten tilanne kehittyi.
Tukholmassa kiinnittyi huomio siihen, että siellä oli paljon venäläisiä ja Romanian mustalaisia. Jälkimmäiset olivat lähes liikuntakyvyttömiä. Sama vaiva eli jonkinlainen kampurajalkaisuus näkyi olevan monella.
Laivalle kävellessäni päätin kokeilla hieman eri reittiä ja päädyin jonnekin Slussenin siltojen alle. Kun laskeuduin alas epämääräisiä portaita, vastaan tuli neljä etelämaalaisen näköistä miestä, kenties romanialaisia. Yksi heistä alkoi puhua minulle ja lähestyi käsi ojossa aivan kuin koskettaakseen. Paikka oli sen verran hämärä, että katsoin parhaimmaksi hypätä sivuun ja väistää välttääkseni lähemmän kontaktin. Miehet puhuivat naureskellen jotain, mitä en tietenkään ymmärtänyt, ja jatkoivat matkaansa.
Paluumatkalla laiva hieman keinahteli. Aaltoennuste näytti aallonkorkeudeksi 2,5 - 3 metriä.
Helsingissä raahasin raskasta kassiani ja ostoskassejani miettien mihin saisin ne - en mihinkään. Nappasin kuvia lintuja ruokkivasta naisesta sekä tietenkin laivoista.
Päivä kului kasseja raahaten ja eri paikoissa, mm. rautatieasemalla ja Kampin bussiterminaalissa istuskellen. Näin pari julkkistakin. Stockmannilla Roman Schatz osti Mac läppärin. Myyjä toi sen hänelle paketissa. Tarkkaa mallia en tiedä, mutta paketin luovuttaminen tapahtui myyntipöydällä olevan edullisimman Macbook Pron kohdalla, joten ehkä tietokone oli se. Paketti oli aika pieni. Forumissa näin rasismia vastustamassa itse Husun.
Junamatka periferiaan tapahtui Pendolinolla ja kesti noin kolme ja puoli tuntia. Sen jälkeen oli vielä automatka.
Jonkinlaisen nettiyhteyden sai junastakin. Isokokoinen tyyppi tuli löhöämään viereeni (taisi välillä nukahtaakin), ja niinpä olin pöydän ja tyypin muodostamassa suljetussa tilassa suuren osan matkaa. Välillä tyypin kyynärpää tökki kylkeeni, vaikka olin selvästi omalla puolellani välissämme olevasta käsinojasta.
Lopuksi vielä vähän sekalaista videota kuuden päivän auto-juna-laiva-laiva-juna-auto -matkasta.
Taisi olla aika tylsä "bloggaus". Sellaisiahan ne ovat, kun ei ole oikeaa asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.