Kolme päivää huippupalkalla*

Seuraava teksti on kopioitu päiväkirjasta. Paikkojen ja ihmisten nimet on muutettu. Tekstistä on jätetty pois joitakin aiheeseen liittymättömiä osia. 

tiistai 28.9.

Hoh hoijaa. Nämä ovat olleet vakiosanat, silloin harvoin kun olen ollut töissä. Ne ovat taas ajankohtaiset. Hoh hoijaa ei tarkoita pitkästymistä vaan väsymistä. Aikaisia heräämisiä, vähäisiä yöunia.

Hain erään Dianan kahdeksalta ja menimme odottamaan Muurisen oven taakse, jotta Muurisen rouva lähtisi meidän mukanamme koululle. Tällaiset ohjeet olin saanut Seijalta. Muurisen rouva olikin mennyt pyörällä, joten odottelimme turhaan puolisen tuntia ennen kuin ryyhäilimme pikavauhtia meidän kämppämme kautta (jossa Seija tarkasti asian puhelimella) koululle. Heti ensimmäinen aamu meinasi alkaa myöhästymisellä.

Koska olin saapunut koululle viime tipassa, minulla ei ollut pienintäkään aikaa valmistautua mihinkään. Niinpä siis "opettajan" urani alkoi siten, että seisoin luokan edessä matikan kirjoja selaten, enkä tiennyt mitä tekisin tai sanoisin. Lopulta keksin jotain, ja tunti saatiin jotenkuten viedyksi loppuun. Hah, hah. En edes osaa sitä matikkaa. Viidennen ja kuudennen luokan matikkaa. Tuon tason matikasta selviää nimittäin vielä taskulaskimella, eikä silloin tarvitse miettiä pilkkujen paikkoja desimaalilukujen kertomisissa tai muitakaan käytännön juttuja.

Päivä meni jotenkuten, ja vein Dianan kotiinsa. Se otti mukaansa jonkun kaverinsa.

Iltapäivällä käväisin kirjastossa ja kaupassa. Käytin myös aikaani oppilaiden äidinkielenkokeiden arvostelemiseen, joka osoittautuikin aika hankalaksi tehtäväksi. En nimittäin tiennyt, paljonko miinuspisteitä minkäkin laisista virheistä kuuluisi antaa. Kysyin jopa Lauralta puhelimessa neuvoa.

keskiviikko 29.9.

Hain taas sen Dianan ja luikimme koululle. On oikeastaan aika outo juttu, että joudun lähtemään kämpiltä jo ennen kahdeksaa tuon Dianan hakemisen vuoksi, vaikka koulu alkaa vasta varttia vaille yhdeksän. Tyypin kuskaaminen on täysin työn ulkopuolista puuhaa, enkä saa siitä palkkaa. Tuo Diana muuten on entinen Pietarin katulapsi, joka on adoptoitu Suomeen. Sitä ei millään arvaisi, sillä tyyppi puhuu täydellistä Suomea ja on muutenkin aivan tavallisen oloinen, kiltti ja sivistynyt. Tyypin venäläisen taustan voi juuri ja juuri arvailla hänen ulkonäöstään, kunhan asian tietää.

Ajoimme koululle meidän kämppämme kautta, ja Seija lähti mukaamme. Se vei auton päiväksi itselleen ja haki meidät iltapäivällä.

Olen tyyppi, joka ei kestä pienintäkään kritiikkiä. Ja olen tyyppi, joka mieltää lähes kaiken kritiikiksi. Niinpä poistuin koululta allapäin ja nyrpeänä, sillä opettaja Marja Muurinen huomautti juuri koulun loppuessa, että lentopalloverkon poistaminen kuuluu minun tehtäviini, koska olen pitänyt salissa viimeksi liikuntatunnin. En edes tiennyt, miten verkko poistetaan, joten Marja Muurinen ja Seija saivat tilaisuuden nöyryyttää minua vielä tässäkin tekniikkaa vaativassa toimenpiteessä. Seijakin. Oikea tekniikan ihmelapsi. Hah, hah.

torstai 30.9.

Hain taas sen Dianan ja luikin koululle. Oppilaat ovat olleet päivä päivältä röyhkeämpiä ja riehakkaampia, ja olen jo täysin väsynyt tähän "opettamiseen". Ongelmana on se, että lapsilla ei ole ollut mielekästä tekemistä, ja silloinhan ne tietysti riehuvat. Opettajan antamat tavoitteet (kirjan sivut ym:t) on jo tehty, enkä ollut valmentautunut keksimään tyypeille uusia tavoitteita. Motivaationi koko opettamiseen ei ole nimittäin ollut kovin korkea. Olen ajatellut, että kyllä tässä jotenkin kolme päivää pärjätään. Sanoinkin muutamalle oppilaalle suoraan, että olen tainnut olla aika "löpsö" opettaja, ja että jos olisin ollut hommissa pitemmän aikaa, olisin pitänyt vähän kovempaa komentoa ja järjestystä.

Minulle itselleni tuli aikoinaan niin mieletön elinikäinen inho vihaisia ja epäoikeudenmukaisia opettajia kohtaan, että varon äärimmäisyyksiin asti sitä, ettei kenelläkään oppilaalle vain jäisi vastaavaa kuvaa minusta. En haluaisi jäädä kenenkään mieleen minään "Hannu Hirvivaarana". Hyi kauheaa... No, todennäköisesti en saanut oppilaista vihamiehiäni. Sen verran lempeä yritin olla.

*(Edellä mainittujen kolmen koulupäivän ajalta sai korkeamman palkan kuin missään muussa työssä, missä olen ollut.)