Epämiellyttäviä episodeja

Tavalliseen tapaan ihmisten ja paikkojen nimet on muutettu. Muilta osin teksti on suoraa kopiota päivärkirjasta. Joitakin vähäisiä kohtia alkuperäisestä tekstistä on poistettu. 

1994

10.12.

Kun käväisin kirjastossa lukemassa Kippari-lehteä, auton tuulilasiin oli ilmestynyt 150 markan pysäköintisakko pysäköintikiekon unohtamisesta. Ei tarvinne mainita, harmittiko. Puhisin ja pihisin, ja hyvä että en ruvennut itkemään tästä ylimääräisestä "joululahjasta". Ajattelin, että miten joku voi mennä iltaisin hyvällä mielellä ja itseensä tyytyväisenä nukkumaan tehdessään päivät "työtä", jonka tarkoituksena on mielipahan tuottaminen muille ihmisille.

Maksoin sen pysäköintivirhemaksun saman tien pankin maksuautomaatilla.

20.12.

Ajelin unessani autolla Hoviniemen ympäristössä ja parkkeerasin auton jonnekin talon takapihalle. Se jäi hieman huonosti tien varteen. Juuri kun olin lähtenyt auton luota, sen ohitse ajoi poliisi, joka kuitenkin kääntyi vahingossa väärään suuntaan ja joutui navetan ohitse vievälle kiertolenkille. Arvelin, että tulossa oli harmeja, ja niinpä kiiruhdin siirtämään autoa ennen kuin poliisi ehtisi uudelleen paikalle. En kuitenkaan ollut aivan riittävän nopea.

Juuri kun oli lähdössä ajamaan, poliisi ilmestyi vierelleni ja ojensi vauhdissa auton ikkunasta sakkolapun minulle. Kun vielä totesin, että sakko oli tuhannen markan suuruinen, sain raivarin. Hakkasin auton rattia ja kiljuin, että en missään tapauksessa aio maksaa tuota sakkoa, koska Hoviniemi on minun kotini, ja sen pihoille saan pysäköidä miten haluan. Tuohon tilanteeseen heräsin. Herättyäni minua masensi ajatella, että vetoaminen kotipihaan ei todellisuudessa auttaisi, sillä virallisestihan ulkopuoliset eivät enää tunnusta Hoviniemeä kodikseni. Omassa mielessäni se tietysti on sitä aina.

1995

5. 5.

Olen hermostunut. Niin hermostunut, että tuntuu, että en pysy nahoissani. Pieninkin epäkohta tai vastoinkäyminen saa minut puhisemaan ja hokemaan Äsh, Äsh. Autolla ajaminenkin on yhtä sekoilua. Pelkään tekeväni jonkun virheen; ajavani kolarin tai muuta vastaavaa. Pelkään saavani sakon. Olen niin huonomuistinen, että kuitenkin unohdan, jos en muuta niin ainakin pysäköintikiekon. Minusta se talvella saamani sakko pysäköintikiekon unohtamisesta oli rotusyrjintää. Huonomuististen rotuun kuuluvan yksilön syrjintää. Mietin hermostuksissani, mitähän sääntöä nytkin rikon. Yhteiskunnan sääntöviidakko on mahdoton minun noudatettavakseni. Vaikka yrittäisinkin noudattaa sääntöjä, jää joku kuitenkin huomioimatta. Lienee siis viisainta elää "hällä-väliä" -tyylillä.

10.5.

Kävimme kirjastossa lainaamassa pari kirjaa ja palauttamassa saman tien Peugeotin korjausohjekirjan, jonka lainasin muutama viikko sitten. Sen kirjankin muistin ottaa auton takapenkiltä vain, koska Laura huomautti asiasta. Jos palauttaminen olisi ollut oman muistini varassa, olisin varmaan tuonut kirjan takaisin Töysään aivan samalla tavalla kuin toin Jesselle viemäni silmälasit Lapualta sunnuntaina.

Kirjastosta palattuamme huomasimme sakkolapun auton ikkunassa. Taas! Tällä kertaa syynä oli pysäköintikiekon käyttövirhe. Olin kai pannut siihen hajamielisyydessäni kellonajaksi 5, vaikka piti panna 15. Luulin joka tapauksessa panneeni siihen 15 (ellen todella pannutkin, mutta kiekko pyörähti vahingossa sen jälkeen).

Minua raivostutti tuo sakkojuttu aivan mielettömästi. Olin Töysään ajaessani aivan kiihtyneessä mielentilassa, suorastaan aivan hiestä märkä. En voi nimittäin sietää sitä, että joku sadistinen byrokraattisika rankaisee minua sakoilla, vaikka olen tehnyt kaiken voitavani noudattaakseni pysäköintisääntöjä. Enhän minä sille mahda mitään, että hermoni ovat lopussa, muistini on maailman huonoin ja olen muutenkin mikä olen. Onko koko olemassaoloni siis jonkinlainen RIKOS, kun en pysty elämään normien mukaan?

Olin ollut jo ennen Töysään lähtöäni stressaantunut ja hermostunut, ja palattuani Seinäjoelta tuore sakkolappu mukanani ei oloni ainakaan ollut kohentunut. Tuntui, että kaikki äänet hermostuttavat ja ärsyttävät. Äsh. Alan olla jo vaarallinen ympäristölleni. Olen hermoraunio, ja sillä siisti.

14.5.

Lähtiessä kävin viemässä erään Maasalon lapun koululle. Minun olisi pitänyt viedä se jo viikkoja sitten, mutta olen unohtanut sen kerta toisensa jälkeen. Käväisin myös maksamassa sen parkkisakon Yhdyspankin maksuautomaatilla. Kirjoitin kuittiin tällaisen viestin: "Mikä Kelan työttömyysavustuksina laulaen tulee, se Seinäjoen periminä parkkisakkoina viheltäen menee." Mieleni olisi tehnyt kirjoittaa jotain paljon aggressiivisempaa, mutta maltoin kuitenkin mieleni ajatellen, että "hoidan" asian joskus jollakin muulla tavalla.

Tuo pysäköinninvalvonta muuten on aivan rikollista mafiameininkiä. Tänäänkin oli Hesarissa juttu siitä, kuinka joku tyyppi oli osoittanut pysäköinnin alkamisajan paperille kirjoitetulla kellonajalla ja sen vieressä olevalla epäkuntoisella pysäköintikiekolla. Pysäköintisadistit olivat sakottaneet siitä huolimatta.

Katselin TV:stä jotain lapsenryöstöjännäriä pitkälle yli puolenyön. Kun vihdoin menin nukkumaan, ei uni tahtonut tulla. Mietin vain kiihtymyksen vallassa niitä pysäköintisakkojani. Totesin, että tuollainen yhteiskunnan harjoittama laillinen rosvous panee kansalaisen moraalin koetukselle. Ihminen kysyy itseltään, miksi yleensä kannattaa tehdä hyvää ja olla kiltti, kun systeemi joka tapauksessa rankaisee.

Verottajat, sakottajat ja muut byrokraatit ottavat mistään piittaamatta ja pienintäkään armoa tuntematta mitä haluavat. Poliitikot ja korkeat virkamiehet kahmivat etuja ja omaisuutta sen kuin ehtivät, puhumattakaan siitä, mitä erilaiset pankkimiehet, lakimiehet ym:t tekevät. Miksi siis kenenkään tässä vääryyden ja pahuuden kyllästämässä systeemissä pitäisi olla vain pelkkä kohde ja kärsijä? Mikseivät kaikki voisi lähteä repimään ja ryöstämään susina susien joukossa? Niin miksi? Omalla kohdallani siksi, että uskon vielä todelliseen hyvyyteen ja todelliseen pahuuteen. Vallitseva käytäntö ja epäoikeudenmukainen lainsäädäntö eivät vielä ole tuhonneet omaatuntoani.

23.5.

Töysään ajellessani kuulin autoradiosta Pohjanmaan uutiset, joissa tyyppi mainitsi Seinäjoen kaupungin pohtivan parkkisakkojen perimisen tehostamista ulosottofirman avulla. Jutussa mainittiin, että samaan aikaan kaupungissa käydään keskustelua, pitäisikö sakotusjärjestelmää inhimillistää, ja antaa pienistä pysäköintivirheistä aluksi vain huomautus. Hassua, mutta tämä oli suora viittaus muutama päivä sitten ilmestyneeseen yleisönosastokirjoitukseeni. Enpä todellakaan olisi uskonut kirjoitustani kommentoitavan joskus jopa radiossa.

24.5.

Käväistyäni Puistoniemessä luikin takaisin Töysään. Huomasin Ilkka-lehdestä, kuinka joku pysäköinninvalvoja oli vastannut siihen kirjoitukseeni. Oikein sydän läpätti, kun luin sitä juttua. Totta kai kaikki perustelevat tekonsa. Perustelivathan natsitkin juutalaisten tuhoamisen. Perustelut eivät kuitenkaan tee pahasta hyvää. Täytyy kehitellä jotain jatkoa tähän hommaan.