Sakkoja poliittisin perustein - tai muista syistä

Seuraava teksti on poistettu ylipitkästä foorumikirjoituksesta, josta se olisi ehkä ollut liikaa varsinaisen aiheen ulkopuolella.

Tulikin tässä yhteydessä mieleeni, että olen itse aikoinaan saanut liikennerikkomuksesta sakon, jonka todellinen syy oli näkemykseni mukaan se, että olin valittanut poliisin tekemän kotietsinnän laittomuuksista oikeuskanslerille. Olin tehnyt valituksen jo kaksi vuotta aikaisemmin. Poliisi oli rikkonut lakia mm. omaisuuden takavarikoimisen ja sen kirjaamisten osalta. Kun päätös tuli, poliisi kaivoi esille vanhan liikennetapahtuman ja kirjoitti siitä sakon, jonka jouduin hakemaan poliisiasemalta. Tapahtuma oli unohtunut poliisilta jo siinä määrin, että edes auton rekisterinumeroa ei ollut kirjoitettu oikein. Kun poliisi ojensi sakkolappua, hän oli vaivautuneen oloinen ja selitti syyksi näin vanhan tapauksen sakottamisesta sen, että automme vakuutusyhtiö oli sitä vaatinut. Poliisi ei tiennyt, että auto oli rekisteröity isoäitini nimiin, ja isoäitini kuului vakuutusyhtiön hallintoneuvostoon. Sukumme oli yritystoiminnan takia noihin aikoihin vakuutusyhtiölle iso asiakas, joten sieltä ei vaadittu sakottamista ainakaan jonkin mitättömän liikennevakuutuskorvauksen takia.

Sakkoon johtanut tapaus oli sellainen, että ajoin yöllä lumisateessa ja huonossa kelissä valtatiellä olosuhteisiin nähden järkevää nopeutta eli selkeästi hitaammin kuin mitä nopeusrajoitus vaati. Sivutieltä lähestyi peräkkäin kaksi autoa kovalla nopeudella, jolloin ajattelin, että kyseessä on humalaisten yöllinen kilpa-ajo tai jotain vastaavaa. Kun autojen nopeus tuntui vain lisääntyvän, kun ne lähestyivät risteystä, näytti mahdottomalta, että ensimmäinen autoista onnistuisi pysähtymään lumisella tiellä. Olin varma, että se tulee risteyksestä vauhdilla läpi, joten jarrutin ja yritin väistää auton perän takaa samalla kun se syöksyy päätielle. Auto kuitenkin onnistui pysähtymään, ja niinpä minun väistämisyritykseni oli toimenpide, joka johti lievään törmäykseen. Poliisi tuli paikalle ja totesi, että hoitakaa asia keskenänne. Tuohon aikaan poliisi ei sakottanut rutiininomaisesti syyllisiä niin kun nykyään varsinkaan lievissä tapauksissa, jollainen tämäkin oli. Paikalla käynyt poliisi ei tiennyt valituksistani oikeuskanslerille eikä sitä edeltäneistä tapahtumista.

Opiskelijan sakko ei markkamääräisesti päätä huimannut. Isoäitini antoi rahan, ja maksoin sakon. Se näkyy edelleenkin ajokortin valvontaotteessa rangaistuksena varomattomuudesta liikenteessä. Ties vaikka tämä tapaus olisi ollut se viimeinen pisara, joka esti minua aikoinaan pääsemästä bussikuskikoulutukseen. Elämä on joskus kummallista. Jos olisin ajanut kovempaa ja rassannut autoradiota enkä olisi edes huomannut sivutieltä lähestyviä autoja, en olisi myöskään saanut sakkoa varomattomuudesta liikenteessä.

Muutama viikko edellä mainitun tapahtuman jälkeen tapahtui myös toinen liikennevahinko. Eräs nuori autoilija harjoitteli peruuttamista kovalla vauhdilla ja käänsi rattia väärään suuntaan törmäten pysähtyneen automme kylkeen. Kysyin myöhemmin häneltä, oliko hän saanut sakon. Ei ollut saanut. Tämäkin tapaus oli kuitenkin mennyt poliisin tietoon, kun auton omistaja (joka oli eri henkilö kuin kuljettaja) oli ilmoittanut siitä. Hän oli halunnut poliisin näkemyksen syyllisyydestä ennen kuin allekirjoittaa liikennevakuutuksen vahinkoilmoituksen. Syyllisyydestä ei ollut mitään epäilystä. Automme kylki meni aika pahasti lommoille, joten vakuutusyhtiö sai muhkean laskun.