tiistai 7. huhtikuuta 2015

Yöllisiä mietteitä heinäkuussa 1995

Aamuyöllä huoneessa alkaa olla mielettömän kuuma. Minulla on paksu täkki, joka illalla on aivan OK, mutta aamuisin jo liikaa. Heräsinkin joskus kolmen ja neljän välillä. Katsoin sängyssä pyöriskelyn turhaksi, joten lähdin käppäilemään huoneesta mikrotietokone kainalossani. Seija heräsi, kun raplasin tietokoneen johtoja ja ihmetteli unenpöppörössä, mihin ihmeeseen olen oikein menossa. Olin nimittäin ottamassa kassianikin mukaani, jotta sen rapina tavaroita ottaessani ei herättäisi Seijaa ja Jesseä. Kirjoittelen tätä Puistiksen kirjoituspöydän ääressä n. klo. 03.50.

Näin muuten unta, jossa ajoin Peugeotilla jäätä pitkin Matalaan lahteen lotjakamoja hakemaan. Oli kuutamoinen yö, ja synkkä metsä humisi aavemaisesti aivan lotjien vieressä. Karhut, sudet ja muut mahdolliset pedot pelottivat minua. Uni oli hirveän aidon tuntuinen. Jäällä ajaessani kuuntelin autoradiosta keskipitkiltä aalloilta Tex Willerin merirosvoradio-ohjelmaa, jota Tex lähetti jostakin päin Suomea. Kuuluvuus oli erinomainen, ja ajoittainen verkkohurina loi siihen seikkailun tuntua. Jään paksuus saha-alueen tuntumassa oli epäilyttävä, joten pidin varmuuden vuoksi auton ovea ja ikkunaa auki. Ajoin sahan puomin yli ja lähempänä rantaa jäädytysavantojen lomitse. Olin juuri peruuttanut auton lotjan taakse ja noussut siitä pois, kun heräsin.

Nyt kun kirjoitin tätä untani näin tuoreeltaan, muistin siitä yhtäkkiä yksityiskohdan, joka myöhemmin muisteltuna olisi aivan varmasti jäänyt ikuisesti unohduksiin - niin kuin tietysti koko unikin. Unethan unohtuvat nopeasti. Tämä asia tapahtui unessani ennen lähtöäni lotjakamoja hakemaan. Olin jossakin talossa, ja eräässä sen huoneessa näin ovenraosta vilkaistessani kauniin naisen keskustelemassa jonkun miehen kanssa. Nainen tuntui puhuvan merirosvoradioista, joten jäin salaa oven taakse kuuntelemaan. Aihehan oli sen verran kiinnostava. Yllättäen kävi kuitenkin ilmi, että nainen olikin jonkinlainen poliisi tai vastaava, joka aikoi soluttautua merirosvoradioasemille ja paljastaa ne. Tyyppi luetteli jotain salaista numerokoodia, jonka avulla paljastaminen jotenkin tapahtuisi. Kun minulla sattui olemaan mukanani kynä ja paperia, kirjoitin tuon koodin pikavauhtia muistiin. Tarkoituksenani oli kertoa naisen suunnitelmista piraatti-operaattoreille, jotta he osaisivat olla varuillaan.

No joo. Eiköhän tuo riitä uniselityksekseni. Unet ovat joskus niin kiehtovia, että ne haluaisi suorastaan nauhalle koettavaksi uudelleen. Ne saattavat olla realistisempia kuin oikea elämä.

Perämoottori tuntuu pörräävän salmella. Kukahan siellä mahtaa liikkua neljän aikaan aamulla?  


(NIMET MUUTETU)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.